Terapeuttinen valokuva

Edellisestä blogipäivityksestä oli jo sen verran aikaa, että ensin piti palauttaa mieleen se, miten blogia ylipäätään päivitetään. No tämä kertoo tietysti jo jotain, mutta aina ei voi valita mitä tiettynä ajanjaksona tapahtuu. Tästä voi päätellä vaikka sen, että teema tuli minullekin ihan sopivaan aikaan.


Terapeuttisen kuvausteeman osalta mietin jonkun aikaa, minkä teeman valitsisin kuvauksen aihealueeksi. Itse olen asunut käytännössä koko elämäni Uudellamaalla, ja uusmaalaiseen tapaan ajattelen välillä, etten ole mistään kotoisin. Tietysti juuret ovat jostain, jos ei vahvana omasta elämästä niin sitten vanhempien. Puoliksi karjalaisena olisin voinut ottaa äitini syntymäseudun Suistamon. Vaikken ole siellä käynytkään kuin kaksi kertaa ja ne kummatkin yli nelikymppisenä, niin Karjalan vaikutus on vahva. Käytännön syistä en kuitenkaan ottanut tätä, teema ei olisi valmistunut edes tässä ajassa.


Uusmaalaisen/hämäläisen puoliskoni osalta ei herännyt sen suurempia tunteita eli sieltä ei löytynyt sellaista teemaa joka olisi säväyttänyt. Sitten mietin omaa lapsuudenkotiani Helsingin Vartiokylässä, jossa asuimme niin, että ehdin käydä Vartiokylän kansakoulussa kaksi ensimmäistä luokkaa ennen muuttoamme Vuosaareen. Tuo omakotitalo on muistissani iso kivirapattu talo isolla osin jyrkälläkin rinnetontilla. Mukavuuksia ei tainnut olla muuta kuin sähkö, mutta talo on muistissani hieno - ja en voi kuin ihmetellä alle 10-vuotiaan ajatuksia siitä, että kerrostaloon muuttaminen oli hieno asia, pitkään olen ajatellut aivan toisin ja nytkin muuttaisin mielelläni tuohon kunnostettuun omakotitaloon, jos se olisi sekä myynnissä, hinnaltaan saatavissa että tontiltaan yhtä suuri kuin ennen. Mikään edellytyksistä ei taida kuitenkaan toteutua.


Olen asunut Nurmijärvellä nyt noin 27 vuotta ja yksi paikka nousee yli muiden ja siellä olemisella on ollut monenlaista hyvää vaikutusta ehkä joskus jopa terapeuttista.


Pitkän johdannon jälkeen lähestyn asiaa. Kyse on paikasta, jota olen eri yhteyksissä ottanut esille eräänä Nurmijärvellä asumisen parhaista puolista. Paikka on Suomen suurin lähde, jonka vettä en ole muistaakseni juonut, mutta jossa olen uinut lukuisia kertoja niin kesän kuumien väentungoksessa kuin alkusyksyn joskus tuulisinakin iltoina usein yksin tai korkeintaan muutaman muun uimarin ollessa paikalla.


Sääksjärvi eli nurmijärveläisten arkikielessä Sääksi on yksi Etelä-Suomen  parhaista uimajärvistä. Rantoja on useita - tunnetuin on useamman sadan metrin pituinen hiekkaranta, jossa parhaina päivinä käy tuhansia ihmisiä. Löytyy myös rauhallisempia rantoja. Yhteistä on kuitenkin hiekkapohja ja kristallinkirkas vesi. Mitään vastaavaa en usko löytyvän alle 50 km säteellä Helsingistä.


Sääksi merkitsee minulle sekä äärimmäistä sosiaalisuutta että yksinolemisen mahdollisuutta. Parhaan tunnelman saavutan vedessä uidessani - pelkkä auringonotto ei ole minun juttuni. Olen jo vuosia toiminut niin, että käytän uimalaseja, joihin kiinnitän snorkkelin ja lähden sitten uimaan pidempää matkaa niin, että pidän pään lähes koko ajan vedessä. Tunnelma on upea, vaikka olisi paljonkin ihmisiä rannalla aurinkoa ottamassa ja osa uimassakin niin usean sadan metrin pituisessa rannassa on hyvää tilaa uida, erityisesti jos menee vähän syvemmälle. Sitten kun ei jaksa enää uida, voi pitää pientä taukoa kellumalla edelleen pää vedessä. Tunne on vähän kuin kelluisi jossain painottomassa tilassa. Tämä juuri tuon snorkkelin ansiosta. Jos vesi olisi suolaista, kelluminen olisi tietysti helpompaa, mutta ei ehkä muuten niin mukavaa.


Sääksin rannalla on useammalla yhteisöllä rantapaikka, ja minäkin olen viettänyt aikaa Nurmijärven seurakunnan leirikeskuksessa - erityisesti Alfa-kurssien leirien yhteydessä.


Sitten vielä muutama Wikipedian tieto tästä järvestä. Sääksjärvi on noin 260 hehtaarin järvi, joka sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Sääksjärvi on laskuojaton pohjavesijärvi, ja sen vesi vaihtuu maaperän kautta. Järvi on syvyyssuhteiltaan laakea: suurin osa pohjan pinta-alasta on neljä metriä syvyyskäyrän sisäpuolella. Järven syvin kohta on noin kahdeksan metrin syvyydessä. Sääksjärven vesi on suhteellisen puhdasta, ja järvessä on hyvä happitilanne, koska vesi sisältää vain vähän happea kuluttavia aineksia. Järven pH on 6–7.  Nurmijärven Sääksjärvi on Suomen suurin lähde ja Etelä-Suomen kirkasvetisin järvi.


Ja sitten kuviin, joita laitan lähipäivinä lisää.

Täydennän kuvia vielä muutamalla viime päivinä ottamillani talvikuvilla.


Parhaat kuvat Sääksistä löytyvät kuitenkin muilta kuin minulta, esim. netistä.


http://www.nurmijarvi.fi/vapaa-aika_ja_kulttuuri/matkailu/aktiviteetit


http://commons.wikimedia.org/wiki/File:S%C3%A4%C3%A4ksj%C3%A4rvi_(Nurmij%C3%A4rvi)_from_the_air.jpg